onsdag 17 november 2010

Ansiosidonnaista päivärahaa saavat eivät ole etuoikeutettuja

Osmo Soininvaara on kirjoittanut uuden kirjan suomalaisesta sosiaaliturvasta ja Sata-komitean työstä. Heikki Hiilamo kirjoitti siitä arvion Hesariin, missä hän ylisti sekä kirjaa että Soinivaaraa taivaisiin.

Jutun otsikoksi oli laitettu "Vasemmisto jakoi kansan kahtia", ja siinä taas kerran tuotiin vahvasti esille, että Sata-komitean epäonnistuminen perusturvan korottamisen suhteen oli ay-liikkeen syytä. Jos ay-liike vain suostuisi purkamaan työttömien perus- ja ansioturvan kytköstä, perusturvaa voitaisiin korottaa ja köyhyysongelma ratkaista...

Hiilamon kirja-arvio sai aikaan keskustelua lehden palstoilla. Kun luin miten ansiosidonnaista päivärahaa saavia työttömiä kuvattiin, jonkinlaisena yhteiskunnan ylempänä kastina, en voinut olla osallistumatta keskusteluun.

Tässä kirjoitukseni, joka julkaistiin eilen:

"Outi Alanko-Kahiluoto (HS Mielipide 12.11.) varoitti suomalaista ay-liikettä pikkuporvarillisesta omaan etuun käpertymisestä ja ihanteellisuuden puutteesta, mutta näytti samalla, miten vihreät ovat käpertyneet kuvitelmiinsa työttömien todellisuudesta.

Ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa saavat eivät todellakaan ole etuoikeutettua kastia. He ovat itse asiassa ainoita työttömiä, joilla on kohtuulliset edellytykset selvitä työttömyydestä ilman taloudellisia ja muita katastrofeja edes sen ajan, jolloin he saavat ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Edellisen laman yhteydessä leikattiin ansiosidonnaisen työttömyysturvan määrää ja sen saavuttaminen ja uusiminen tehtiin entistä vaikeammaksi. Yhä harvempi työtön on sen jälkeen saanut ansioturvaa, ja yhä useampi työmarkkinatukea. Köyhyysongelma on kasvanut kasvamistaan.

Kun SATA-komitea ei saanut aikaan työttömien perusturvan korotusta, sitä perusteltiin taloudellisin argumentein. Selitettiin, että korotus olisi ollut liian kallis, koska perus- ja ansioturvan kytkösta ei voitu purkaa.

Kysymys oli kuitenkin poliittisista syistä, ja niihin myös Alanko-Kahiluoto viittasi. Ansioturvan ainakin suhteellinen heikentäminen tuntuu olevan tärkeämpi tavoite kuin perusturvan korottaminen.

Viime laman aikainen puhe kannustinloukuista, jonka varjolla tehtiin kohtalokkaita sosiaaliturvan leikkauksia, näyttää palaavan, vaikka vielä ei ole edes ehditty toipua viimekertaisesta kannustinloukkujen purkamisesta.

On totta, että sosiaaliturvaa pitää kehittä joustavammaksi niin, että esimerkiksi tilapäisen työn vastaanottaminen helpottuu. Tätä ei kuitenkaan tarvitse tehdä niin, että epävarmassa ja heikossa asemassa elävien ihmisten tilannetta heikennetään entisestään."

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar