måndag 15 mars 2010

Pientä toivoa on...

Tämän illan kapunginhallituksen kokouksen esityslistalla oli kaksi asiaa, johon erityisesti halusin vaikuttaa. Toinen oli kaupungin vuokratalojen kohtalo ja toinen aloite sosiaalisesta luototuksesta.

Esittely vuokrataloasiassa perustui perusturvalautakunnan lausuntoon. Ja perusturvalautakuntahan otti vahvasti kantaa sen puolesta, että vuokra-asuntomme myydään Kunta-asunnoille, niinkuin olen aikaisemmin tässä blogissa tuonut esille. Olen sen jälkeen yrittänyt joitakin kertoja eri yhteyksissä keskustella asiasta muiden puolueiden kunnallispoliitikkojen kanssa, mutta ei ole juurikaan löytynyt keskusteluvalmiutta, tai edes halua kuunnella.

Sen takia pelkäsin etukäteen, että myynti Kunta-asunnoille yritetään runnata läpi väkisin "ainoana vaihtoehtona". Päätösehdotus oli että kaupunginhallitus päättää oikeuttaa kaupunginjohtajan ja kaupunginkamreerin neuvottelemaan Hangon Vuokratalot Oy:n luovttamisesta Kunta-asunnot Oy:lle.

Jo ryhmäkokouksessa, joka on yhteinen demareiden kanssa, huomasin kuitenkin ilokseni, että sieltäkin löytyy nyt halua etsiä muita ratkaisuja asuntoyhtiön pulmiin kuin sen myyminen. Ja kaupunginhallituksen kokouksessa sitten selvisi, että kaupunginjohtaja halusi valtuudet oikeastaan vain selvittää millä ehdoilla Kunta-asunnot olisi valmis tekemään kaupat. Joten ehkä tästä prosessista sittenkin tulee asiallisempi kuin mitä alussa epäilin...

Ja sitten se sosiaalinen luototus. Kristillisten varavaltuutettu teki viime keväänä aloitteen siitä, että Hanko ottaa käyttöön lain mahdollistaman sosiaalisen luototuksen, ja meidänkin ryhmämme sen allekirjoitti. Olen itsekin joskus sosiaaliasiamiehen selvityksessäni vuosia sitten ehdottanut, että länsiuusmaalaiset kunnat ottavat sen käyttöön, mutta silloin se ei johtanut tulokseen. Nyt laman myötä tarve on kasvanut entisestään.

Perusturvaluatkunta päätyi kuitenkin esittämään, että sosiaalista luototusta ei oteta käyttöön. Sitä perusteltiin lähinnä sillä, että se vaatisi sekä henkilö- että raharesursseja, joita nyt ei ole. Katsottiin myös, että ennaltaehkäisevän toimeentulotuen käyttö voi toimia vaihtoehtona, jota on helpompaa toteuttaa.

Se on totta, että ennaltaehkäisevä toimeentulotuki joissakin tilanteissa ajaa samaa asiaa kuin sosiaalinen luototus - jos kunnat sitä käyttäisivät. Mutta Hanko ei ole ainoa kunta, joka on ollut laiska käyttämään ennaltaehkäisevää toimeentulotukea. Ja vaikka sitä käyttääkin ahkerammin, se ei kuitenkaan millään voi täysin korvata sosiaalista luototusta; toimeentulotuen summat ovat väkisinkin pienempiä kuin ne, mitä voi lainana myöntää.

Olin päätynyt ehdottamaan, että Hanko selvittää mahdollisuuksia yhdessä muiden länsiuusmaalaisten kuntien kanssa ottaa sosiaalinen luototus käyttöön. Sain kannatusta, ja odotin äänestystä. Mutta kaupunginhallitus päätyikin yksimielisesti ehdotukseeni! Joten asiaa ainakin selvitetään vielä, katsotaan sitten miten päästään eteenpäin.

1 kommentar:

  1. Frågan för hyreshusens del är väl om det finns något egentligt alternativ mera i detta skede. Staden har knappast råd att gå in med fräscht kapital i den utsträckning som skulle behövas.
    Som jag ser det har administrationen misslyckats med att sköta ekonomin så det har uppstått en snöbollseffekt. För mig var det en stor överraskning att så har kunnat ske, jag har levt i en bostadsaktiebolagsvärld där bolagen justerar sina bolagsvederlag och ev. behövliga finansieringsvederlag så att de motsvarar kostnaderna för underhåll och renovering, i bästa fall har man kunnat spara litet kapital från bolagsvederlaget för oförutsedda utgifter. Som alla vet betalar aktieägarna (=Hangö stad) vederlagen till bolaget och inte som här uppenbarligen varit fallet; hyresgästen. Skulle bostadsbolagen fortsatt fungera som sådana, skulle den situation vi nu har aldrig ha uppstått, staden som aktionär skulle förstås utan prut ha betalat vederlagen och fått hyran av hyresgästen. Man skulle haft koll på situationen hela tiden.
    Socialkredit är ett intressant förslag. Det kan säkert kompenseras genom aktivare användning av förebyggande utkomststöd men eftersom de hjälpbehövandes situation ofta är tillspetsad med diverse dyra konsumtionslån och andra fordringar som växer hiskeligt snabbt undrar jag om dessa duger som grund vid utbetalningen av förebyggande utkomststöd. Social kredit kunde då fungera som ett instrument för att reglera den hjälpbehövandes ekonomi så att räntekostnader och amorteringar kan fås skäliga. I vissa fall fungerar det, och det görs också av bankerna i vissa fall trots att det inte syns utåt.
    Att administrera en sådan låneportfölj är dock ingen enkel sak varför det kanske är bäst att söka lösningar på regional nivå. Man borde samtidigt klargöra verksamhetens kontaktyta till skuldrådgivningen och skuldsanering. Men visst är det intressant.

    SvaraRadera