söndag 17 mars 2013

Hankolaista debattia

Hangonlehti ilmestyy vain kerran viikossa, joten siinä ei kovin herkästi synny debattia yleisön osastolla. Viime viikkojen aikana siinä on kuitenkin käyty ideologista keskustelua, johon minäkin koin pakottavaa tarvetta osallistua, kun Kokooumuksen taholta alettiin kirjoittaa äärivasemmistosta ja sen näkemyksistä. Alla oleva teksti julkaistiin 14.3.


Äärimmäisyydet löytyvät muualta

Risto Alén kirjoitti viime Hangonlehdessä (7.3.) äärivasemmistosta ja tarkoitti sillä ilmeisesti Vasemmistoliittoa. On kuitenkin niin, että jos Vasemmistoliitto sanotaan äärivasemmistoksi, silloin pitää Kokoomus vastaavasti sanoa äärioikeistoksi.

Minusta Kokoomus ei kuitenkaan kuulu äärioikeistoon. Äärioikeistoa edustavat täällä Suomessa aivan muut tahot, niin kuin esim. Suomen Vastarintaliike.

Eikä Vasemmistoliitto ole äärivasemmistoa. Hieman huvittaa se, että melko usein valitetaan siitä, että kaikki puolueet, Vasemmistoliitto siis mukaan lukien, ovat ihan samaa mössöä, vaikka sitten taas aina välillä joku haukkuu Vasemmistoliittoa äärivasemmistoksi...

Alénin väite vasemmistolaisten mielipiteistä tuntuu sekin vieraalta. Vasemmisto ei varmasti kiellä hyvinvoinnin aineellista perustaa, mutta kohtuus kaikessa! Oikeiston taholta on usein kuultu, että hyvinvointi pitää luoda, ennen kuin se voidaan jakaa. Vasemmisto taas pitää resurssien mahdollisimman tasa-arvoista jakamista itseisarvona, joka yleensä lisää ihmisten hyvinvointia ja edistää yhteiskunnan elinvoimaa ja toimivuutta. Vasemmistoliiton voimassa oleva toimenpideohjelma onkin nimeltään ”Rikkaus lisääntyy jakamalla”.

Uusliberalistinen talouspolitiikka tähtää valtiollisen sääntelyn minimointiin ja mahdollisimman vapaisiin markkinoihin. Tällainen järjestelmä voi varmasti toimia hyvinkin tehokkaasti niiden näkökulmasta, joilla on paljon resursseja hallussaan, kun taas köyhien kokemukset kertovat jostain aivan muusta. Eri asemassa olevilla on eri intressit ja tavoitteet, ja tehokkuus liittyy tiiviisti tavoitteisiin.

Uusliberalistisen talouspolitiikan harjoittaminen1990-luvun laman yhteydessä johti köyhyyden kasvattamiseen Suomessa. Kun talous laman jälkeen taas lähti kasvuun, minimisosiaaliturva jätettiin tarkoituksella korottamatta. Köyhyysongelma on edelleen mittava, myös täällä Hangossa, ja se lienee tärkeänä osasyynä myös kasvavaan lastensuojelun tarpeeseen. Köyhyyden vähentäminen tai lieventäminen voisi ilmeisesti olla hyvää ennaltaehkäisevää lastensuojelua, palatakseni aiheeseen, josta tämä ideologinen keskustelu alun perin lähti liikkeelle.

Birgitta Gran
Hangon Vasemmiston pj