söndag 1 maj 2011

1918

Vappupäiväni alkoi perinteiseen tapaan kunniakäynnillä punaisten haudalla, missä myös pidin pienen puheen.

Päivän seuraava ohjelmanumero (ja puhe) oli sen sijaan aivan uusi ja ainutlaatuinen. Raatihuoneen puistossa paljastettiin veistos vuoden 1918 sodan uhrien muistoksi.

Veistoksen syntyhistoria on koskettava ja liittyy läheisesti taiteilja Catharina Kajanderin perheen kohtaloon. Catharina oli tänään itse paikalla ja kertoi läsnäoleville historiansa.

Kun Catharinan äiti kuoli v. 2001, hänen taustastaan paljastui siihen saakka kätkettyjä asioita. Vähitellen Catharina sai viranomaisten asiakirjoista selville, että äidin isä, Hangon Granitilla työskennellyt kivenhakkaaja, oli kuollut vankileirillä 1918, ja että äiti oli punaäpäränä otettu huostaan ja sijoitettu ensin lastenkotiin Hankoon ja myöhemmin vaasalaiseen perheeseen.

V. 2003 Catharina piti Hangossa retrospektiivisen veistosnäyttelyn, jossa hän käsitteli äitinsä elämää. Siinä pääteos oli terracottatorso, joka teki minuun syvän vaikutuksen. Torso symboloi ihmisen riippuvuutta elämänsä ehdoista.

Jo silloin 2003 puhuimme Catharinan kanssa mahdollisuudesta tehdä veistoksesta graniittiversio, joka olisi muistomerkkinä Hangossa. Palasimme myöhemmin ajatukseen, ja aloimme toteuttaa hanketta. Matkalla riitti mutkia, mutta 2008 graniittiveistos oli valmis, Hangon kaupunginhallitus teki lokakuussa 2009 päätöksen sen vastaanottamisesta ja elokuussa 2010 sen sijoittamisesta Raatihuonen puistoon.

Ja nyt se siis on siinä, muistuttamassa sodan kärsimyksistä. Tätä ennen vuoden 1918 sota on näkynyt Hangossa pelkästään voittajien sankarikertomuksena vapaudenpatsaan muodossa, joka pystytettiin saksalaisten maihinnousun muistoksi.

Hangossa ei käyty suuria taisteluja sisällissodan aikana, vaikka Hangolla sijaintinsa takia oli keskeinen rooli sekä sodan alussa että lopussa. Mutta hankolaiset punakaartilaiset taistelivat muualla Suomessa ja suuri osa kuolemantapauksistahan tapahtui vasta sodan jälkeen, vankileireillä. Käytettävissä olevien tilastojen mukaan 116 hankolaista kuoli sisällissodan yhteydessä, enemmän kuin muissa länsi-uusmaalaisissa pitäjissä.

Länsi-Uudellamaalla, niinkuin muuallakin Suomessa, on vasta viime vuosien aikana pystytty avoimeen keskusteluun sisällissodan tapahtumista. Tammisaarelaisen opettajan Sture Lindholmin kirja "Röd galenskap- Vit terror" Det förträngda kriget 1918 i Västnyland, joka julkaistiin v. 2005 on ollut tärkeä osa tätä prosessia.

Avoin keskustelu on ensimmäinen edellytys sovintoon.

Olemme päätyneet puhumaan tästä uudesta veistoksesta sovintomonumenttina. Tämä johtuu osittain siitä, että torso nykykielessä viittaa aivan muuhun kuin klassiseen taiteeseen, mutta enemmän siitä, että sovintoon pitää pyrkiä.